Oma kokemus: Kun oma työ saa kyyneleet silmiin

| huhti 7, 2019 | Mielipide, Yhteistyö ja kehitys

Nyt on ihan pakko kertoo pari tarinaa. 

Eilen ohjelmassa Suomi Love oli erityislapsi ja taksikuski. Mulle tuli tuhat tarinaa omalta uraltani ja tais tulla kyynelkin silmään. Suosittelen katsomaan pätkän: Suomi Love

Siiri

No tässä kuvassa oon mä ja mun asiakas Siiri. Siiri on kulkenut mun kanssa 6 vuotta ja nyt pari vuotta Eelin kyydissä. Kuvassa oltiin Popedan keikalla Ratinassa ja siellä sattumalta nähtiin keikan jälkeen. No mitä meidän yhteisiin matkoihin liittyy, me on opeteltu aikanaan esim kerrostalon kerroksissa olevaan terapiaan itsenäisesti menemistä ja tulemista. Joskus istuttiin City nesteelläkin aamukahvilla ku oltiin tuntia liian aikaisin liikkeellä.

 

Turvakamera ei valehtele

Se että sun duuni on kuljettaa lapsia koulusta tai päiväkodista terapiohin ilman vanhempia, on tietenkin aika korkean luottamuksen duunia. Ja se, että me saamme olla tämän luottamuksen arvoisia, on tietenkin ison kiitoksen arvoinen.

2011 kun Kelan matkat muuttui sähköiseen asiointiin, lähti multa 20% liikevaihdosta, koska olin palvellut isommaksi osaksi Kelan asiakkaita. No mulle jäi ihan muutama asiakas Kelan matkoilla kulkijaksi. He olivat alle 16 vuotiaita ja siten saivat itse valita kuljettajansa. Tästä se idea sit saikin alkunsa, kun yhden terapia paikasta soitettiin, että ”olemme katselleet toimintaasi turvakameroista ja haluamme alkaa jakaa yhteystietojasi asiakkaillemme, koska he saavat aluetaksin kautta liikaa pettymyksiä epätasaisen palvelun suhteen ja kehitysvammaisia asiakkaita jopa jätellään yksin.” No mutta sit me alettiin porukalla miettiä, miten voimme tehdä tän mahdollisimman hyvin, jotta nämä alle 16-vuotiaat saavat aina sellaisen palvelun jonka ansaitsevat ja miten saamme heidät meidän palvelumme piiriin. Ja meillähän oli tähän mahdollisuus kelan muutoksen johdosta tippuneen liikevaihdon myötä, kuljettajilla oli aikaa ja meillä yhdessä tahtoa palvella.

Ja mehän siinä sit onnistuttiin ja on saatu palvelumallia kopioitua vaikka määrä on kasvanut. Äsken kun katsoin, niin meiltä löytyy kymmeniä kelan matkoja kulkevia lapsia. Heistä jokaisesta on tehty oman näköisensä tarina, josta löytyy tarvittavat tiedot heidän turvallisen ja tasalaatuisen palvelun pohjaksi. Nämä tiedot ovat luonnollisesti uuden gdpr:n mukaisesti tietoturvallisesti tallessa ja kuljettajillemme on kunnia-asia käsitellä tietoja lain edellyttämällä tavalla ja aina omilla henkilökohtaisilla tunnuksilla, ei millään yhteisillä tunnistamattomilla käyttäjätunnuksilla. Meillä ei siis pyöri henkilötunnuksia eikä muutakaan sellaista tietoa asiakkasita autoissa vihkojen kulmissa.

 

 

Kuljettajasta arkun kantajaksi

Meillä on kelan asiakkaita tällä hetkellä aika laajalla alueella ja kauimmainen taitaa olla Hämeenkyrössä. Mä ite oon ajanut niin kelan kuin kunnan maksamia matkoja satoja tuhansia kilsoja ja siihen mahtuu monen moista tarinaa. Yhden tytön kanssa istuttiin Moro Sky baarissa kaakaolla hiihtolomalla, kun hän oli joutunut jättään hiihtoloma reissun väliin terapian takia, yhden pojan pikkusisko joka varmaan lukeekin tätä oli askarrellu neljän vanhana sydänkortin päiväkodissa mulle, yksi teini-ikäinen yläastetta käynyt tyttö oli kans aika mieleenpainunut kulkija (hän lukee tätä perheen äiti statuksella tänään), yhdessä perheessä olen ollut monessa mukana niin arkkua kantamassa kuin hääautoa ajamassa, oon mä käyny koirankin ulkoiluttaan joskus, kun asiakas jäikin yllättäen osastolle, yhden asiakkaan kohdalla lumityöt kuulu mulle ja kun hän oli talven etelässä kuului myös posti mulle, yhden herran kanssa mietittiin viimeisiä siirtoja, jotta hänen pois lähtönsä jälkeen perheellä olis asiat mahdollisimman hyvin. Mä oon monesti sanonut että tää duuni on elämän korkeakoulu, meinaan ku vetäsee viikonlopun tohon viikon perään niin kauniit ja rohkeatkaan ei oo enää fiktiivinen sarja.

 

Mulla yksi pyyntö ois

Mä oon kasvattanu omaa yritystäni kovasti, mutta mä koitan pitää vanhasta toimintamallista kiiinni lujaa, ja olikin kiva, kun yksi herra sanoi jokuaika sitten, että on hauskaa kuinka soittaessaan tänään siihen numeroon mihin mä ennen vastasin ihmiset vaihtuu, mutta samalla tavalla jokainen neuvottelee hänen kanssaan, koska se auto pihaan saadaan.

Tossa Suomi Loven pätkässä puhuttiin kelan kilpailutuksesta ja uudella maallahan sen voitti Menevä. Tässä maassa Hesan ulkopuolella kaikki tarvii massaa, eikä sitä ole kuin kunnilla ja kelalla. Ikävää etteivät he tajua, että heidän käsissään on sen pienen kylän viimeinen palvelu. Jos ne kunnan matkat järkättäis ajatuksella, eikä vain pois pöydältä tyyppisesti niin kuntalaisilla olis taksipalvelu, ja varmasti löytyis myös rahallisesti tehokkaita ratkaisuja. Eli ei niitä takseja sieltä pienestä maalaispitäjästä laki pois aja, vaan ihan se kunta itse antamalla kilpailutukset isoihin myllyihin.

Meille yrittäjille nuo Taksivälitysyhtiöt, oli se sit vanha kolhoosi tai uusi yksityinen ovat pakollisia pahoja.

Tästä syystä mulla on yksi pyyntö jos luit tänne asti. Soitathan aina suoraan autoon. Vain kuljettaja voi sinulle varmasti luvata auton täällä syrjässä.

 

Viimeinen tarina

Ihan pakko viä kertoo yks juttu. Tarjottiin Mikkolan Sepon kanssa koko aluettamme testi alustaksi yhdelle hienolle innovatiiviselle firmalle, joka julistaa MTK:n kanssa yhteistyötä maaseudun hyväksi. Mieti Urjala, Akaa, Vesilahti, Valkeakoski ja Lempäälä missä autot yötä päivää valmiina ajossa ei herättäny kiinnostusta. Onko nää uudet sovellus hypet vain rahan pumppausta valtiolta ilman oikeata tahtoa tehdä oikeasti asioita? 

 

Mikko Kivelä | Taksipalvelu ja PTS Finland Oy osakas  | ennen kaikkea kuljettaja ja osa ihmisten arkea. 

Keskustelu jatkaa vilkkaana omalla Facebook tililläni, katso ja osallistu.

 

 

ETHÄN EPÄRÖI KYSYÄ.
KYSY ROHKEASTI JA OLEMME

YHTEYDESSÄ SINUUN

Kerro missä asiassa voimme palvella Sinua. Täytä oheinen lomake ja olemme pian yhteydessä Sinuun.

[recaptcha]

Share This